Perillä!

Perille päästiin onnellisesti!

Nyt olen päättänyt että tämän blogin aika oli tässä, ja olen aloittanut uuden, salasanasuojatun blogin. Osoitetta ja salasanaa saapi kysellä!

Viikko!!

Nyt alkaa jo ihan tosissaan jännittää! Ensi viikolla lähdetään.

Pikkuhiljaa alkaa myös asuntokin näyttää sille, että muuttamassa ollaan, tänään vietiin jo ensimmäinen kuorma laatikoita ja säkkejä varastoon. Kuvittelin ettei meiltä jäisi kuin muutama laatikko mutta kyllähän noita useampi taitaa tulla..
Pakkaaminen onkin mukavaa puuhaa kahden pienen termiitin kanssa! Sitä mukaa kun saa yhden laatikon pakattua ja menee tekemään jotain muuta niin pojat lappavat laatikoista tavarat ulos ja levittelevät ne ympäriinsä.. :D

Seuraava päivitys varmaankin sitten Sveitsistä, kunhan kotiudutaan ja saadaan netti pelaamaan.

......IIIKKKK!

Kaksi viikkoa

Viikko edellisestä kirjoituksesta, ja yllättävän paljon saatu aikaan (ottaen huomioon miten saamattomia ollaan :P).
Toisaalta tuntuu hyvin keskeneräiseltä vielä, mutta suurinta osaa tavaroista on mahdotonta pakata ennen viimeisimpiä päiviä, tässä on kuitenkin joka päivä tehtävä ruokaa ja syötävä ja jotain vaatetta pitäisi pitää päälläkin..
Ja kuopuksen ensimmäiset syntymäpäivätkin päätimme pitää hieman etuajassa, sillä tuskinpa kukaan sinne asti tulee juhlimaan, joten kaikki leivontavälineetkin sun muut pidettävä kaapeissa, eikä tunnu järkevältä viedä sohvia ja pöytiä myöskään minnekään ennen juhlia (jotka ovat kolme päivää ennen lähtöä, kenties fiksu veto mutta kaikki viikonloput tätä ennen ovat jo täyttyneet ohjelmasta).
Mutta toivotaan että ehdimme kaiken hoitaa, onneksi on paljon apua tarjolla!

Asuntoasiat tuntuvat vihdoin olevan järjestyksessä, ainakin marraskuulle saakka. Kovin suurta lukaalia emme Geneven ökykalliilta asuntomarkkinoilta lähde vuokraamaan, mutta uskoisin että puoli vuotta pystymme olemaan hieman tiiviimmässäkin asunnossa, sillä suurin osa ajasta luultavasti menee kaupungin tutkailuun. Kunhan on erillinen huone lasten nukkua ettei tarvitse iltoja istua pimeässä hiljaa..

Esikoinen tuntuu jo jollain lailla ymmärtävän että lähdössä ollaan, ainakin asiasta puhuu, innoissaan on ajatuksesta että "sitten siellä Veistissä pelataan jaakapalloa!" :D
Tuskinpa tosin kokonaan ymmärtää, kun ei itsellekään ole vielä aivan auennut..
Toivon vain että pojat sopeutuvat sinne nopeasti eikä kovin suuria ongelmia tule, jonkin verran on varmasti odotettavissa, onhan tämä sen suuruusluokan muutos, mutta ehkä asiaa helpottaa se, että arki varmasti rullaa jotakuinkin samoissa raameissa kuin täälläkin, kun eivät ole päiväkodissa tai koulussa.

Hieman jo alkaa jännittää, vaikka kovin epätodelliselta edelleen tuntuu...

Kolme viikkoa

Kolme viikkoa sitten mieheni sai sähköpostia CERNistä, jonne helmikuussa lähetti työhakemuksen, että congratulations, sinut on valittu.
Siinä kyllä molemmilta taisi leuat loksahtaa, ettäkö tässä oikeasti sitten lähdetään Geneveen?!
Vaikka toki aiheesta oli puhuttu, mutta tuskinpa kumpikaan uskottiin tosissamme että lähtisimme..

Kolme viikkoa tästä hetkestä, niin olemme olleet Genevessä jo kolme tuntia.

Kolme viikkoa aikaa pakata, etsiä tavaroille säilytystiloja, siivota vanha asunto kuntoon luovutettavaksi seuraaville asukkaille.
Kolme viikkoa aikaa tajuta että ihan oikeasti vielä lähdemme!

Tervetuloa siis seuraamaan lähtövalmisteluja ja eloa paikanpäällä!